Onhan se aika säälittävää. Ensimmäinen kuukausi meni klassisesti hyvin, toinen erittäin klassisesti perseelleen. Mutta kesälomaan on vielä aikaa. Punnitus viikonloppuna pelottaa kyllä.
Ei ole helppoa tarttua raejuustoon, vaikka siitä oikeastaan pidänkin. Olen huomannut, että lounaalla on suuri merkitys. Jos se on kevyt, ei kroppa huuda vierotusoireita illalla. Luulisi, että homma menee toisin päin, mutta hiilarit vaatii lisää hiilaria.
Tietyt asiat on tulleet jäädäkseen. Pitäisi olla todella iloinen pienistä edistysaskelista, koska isossa kuvassa vain niillä on merkitystä. En mässäile enkä juo alkoholia joka päivä. En napostele päivän mittaan mitään. En juurikaan puputa leipää. Pidän rahkasta ja teen smootheja melkein joka aamu. Syön kuitenkin karkkia, nachoja ja kaikkea hyvää, jos jääkaapista sattuu löytymään. Esim. juustoja. Enkä aina jaksa olla lounaalla puritaani, vaikka olisi kohtuullisen vaivatonta jättää se naanleipä syömättä - eihän se edes ole hyvää.
Olen ostanut hirveästi vaatteita viime aikoina, koska en kerta kaikkiaan ole itseeni tyytyväinen.
Laivalla katselin ihmisten vaatteita. Laivalla oli hytissä myös ovela peilisysteemi, jonka avulla näki itsensä kokonaan sekä edestä että takaa. Tajusin, että mulla on ihan hyvät vaatteet, mutta kroppa ei tee niille oikeutta. Samantyyppiset vaatteet näytti hoikkien päällä hyviltä, pulleroiden päällä, no, samalta kuin mun päällä. Uusien vaatteiden ostaminen ei siis ratkaise mitään. Isompia toki löytyy, mutta ei ne kivalta näytä. Eli siltä, miltä haluaisin näyttää.
Taas mennään. Kevennetään, opitaan ja otetaan vähän takapakkiakin. Mansikat auttaa asiaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti