Kuukauden saldo

Tulihan sieltä pääsiäisen jäljiltä vähän plussaakin, tai ei ainakaan grammaakaan miinusta. Vaikea tosin sanoa, mikä kaikki on normipöhötystä kierron vaiheesta riippuen.

Joka tapauksessa 4 kg kuukaudessa on ihan jees. Jos siis tahti pysyy samanlaisena. Olo oli kyllä pitkään paljon hotimpi kuin mitä totuus sitten kuvista katsottuna olikaan. Mutta täytyy kai muistaa, että yli kakskymppinen on paremman näkönen vaatteet päällä kuin ilman. Ja mä olen ihan reippaasti yli kolmekymppinen jo.

4 viikkoa, 5 kiloa

Neljä viikkoa uusia rutiineja takana, vaaka näyttää 5 kg vähemmän. Kai siitä joku osa on rasvaakin. Ehkä jokunen lihas on surkastunut, who knows. Toisaalta, ei ollut paljon, misä surkastua.

Perjantaina lähdetään lomalle, joka on ollu yksi mielessä siintänyt välietappi. Jos vaan saan aikaseksi, otan torstaina kuvia.

Keventyminen tuntuu ja siitä saa iloa. Huolenaihe kuitenkin on, saako tämän tahdin pidettyä. Pääsiäinen oli helppo, en syönyt suklaata enkä muutakaan herkkua, kun ei tehnyt mieli. Viiniä tuli juotua, muuten mentiin samoilla tavoilla kuin viime viikkoina muutenkin. Kaikki on tuntunut niin helpolta, että pelkään romahdusta. Jos tämä olisi näin helppoa, miksen ole tehnyt tätä aiemmin?

Mutta yhtä kaikki, saa siitä joka tapauksessa kiksejä, kun kaventuneista kasvoista tulee kommentteja, ja ne kaapista kaivetut lomavaatteetkin istuu paremmin päälle.

Kolmas viikko takana

Kolmas viikko ns. uusia elämätapoja on takana. Toistaseksi on ollut helppoa. Tukossa ollut nokka on vaikuttanut siten, että mitään ei ole tehnyt mieli. Leipää tms. en ole edelleenkään syönyt ja blenderi on ollut kovassa käytössä. Rahka hujahtaa alas parhaiten juotavassa muodossa, nesteen saa marjoista ja mehukeitosta. Setti on suorastaan hyvää, ei maistu köyhältä.

Lounasravintoiloissa on yllättävän helppoa valita kevyttä syötävää. Aiemmin perustelin laihduttamishaasteita juuri sillä, että helposti joutuu syömään raskaasti. Tosiasiassa vain teki mieli kaikkea hyvää. Buffetit on kaikkein helpoimpia, mutta listalta valittunakin aina löytyy salaatti tai lohta.

Olen syönyt kerran myös illalla ravintolassa ja vetänyt yhtenä iltana reippaasti alkoholia. Mutta se on ok. Kaltaiselleni työssäkäyvälle kotiäidille se on sen verran harvinaista, ettei vaikutusta ole suuntaan tai toiseen. Alkoholia ei nykyään muuten kulu juuri ollenkaan, ja sekin sitä kuivaa valkkaria, ei enää siideriä.

Olen innoissani, ehkä ennen kaikkea vaatteista. Ja ehkä vähän myös poskipäistä; niiden kulmat on tulleet taas esiin. Mutta siis vaatteet innostaa eniten: tilasin itselleni kesähousut ja jouduin lähettämään ne liian suurina takaisin. Muutkin vaatteet on alkaneet joko istua tai sitten roikkua.

Punnitus on 24.3. Sen jälkeen lähdetään lomalle.

Etenee, kai

Toinen viikko parempia elämäntapoja on lopuillaan, ja viikko on mennyt kaiketi ihan hyvin. Olo on kepeä, housuissa on aiempaa enemmän tilaa. Viikko on ollut noin muuten ihan älyttömän paska, joten siihenkin nähden on voitto, ettei ruoka ole tullut lohdukkeeksi. Eikä alkoholi.

Olen syönyt paljon rahkaa, marjoja ja kevyitä aterioita. Kahvia ja vissyä kuluu luvattoman paljon, maidon olen sentään vaihtanut rasvattomaan. Olen ottanut nollanuudelit käyttöön ja saanut mukavia aterioita aikaiseksi. Pakastekasvikset ja raejuusto toimii myös. En ole syönyt leipää ollenkaan. Hiilareina on ollut vähäisiä määriä riisiä ja kasviksia, protskuina maitotuotteet, hitunen kalaa ja jonkun verran kasvisproteiinia, lähinnä vehnäproteiinia ja papuja. Alkoholia meni pari annosta yhtenä iltana skumpan muodossa ja kun asiaa mietiskelin, otin lasillisen tähänkin nyt vielä inspiraatioksi.

Karkkia tai muuta mässyä ei ole edes tehnyt mieli. Jos tämä fiilis jatkuu, tulee olemaan helppoa. Otin yhdessä tilaisuudessa palan pasteijaa ja palasen muffinssista. Sen enempää ei varsinaisia herkkuja ole tainnut suusta alas hujahtaa. Vessassa on saanut ravata, poistuvia nesteitä riittää.

Syömiset on siis menneet ihan oppikirjamaisesti, mutta tyytyväisyys itseen ei ole korkeimmillaan. Se johtuu mm. siitä, että peilikuva ei vastaa fiilistä. Ja peilin edessä olen joutunut tahtomattani olemaan enemmän kuin tarpeeksi. Päädyin mm. istumaan peilin eteen yhdessä tilanteessa. Ja vaikka sinne ei tarvitse tuijottaa, tulee silti vilkaisseeksi. Eikä sieltä mikään hoikka nainen näkynyt, vaan pyöreä mamselli, joka yrittää peitellä pahimpia kohtia, ja silti näyttää körmyltä.

No, suunta on ylöspäin? Ja toisaalta: siihen kesälomaan on tosiaan vielä lähes 3kk. Laskin aivan itse eilen, kun luulin jo kohta lomalle pääseväni.

100 päivää toistoa

Jostain olen kuullut, että kun 100 päivää toistaa jotain, se jää (helpommin) tavaksi. Olen taipuvainen uskomaan väittämän. Haluan uskoa. Tässä on sopivasti satakunta päivää kesälomaan, joten siihen mennessä voisi olla mahdollista omaksua uusia tapoja.

Miksi juuri kesäloma? Ihan muuten vaan. En ole menossa naimisiin tai muuallekaan näytille, lähinnä varmaan mökille piiloon. Mutta olen siellä mökilläkin niin monta vuotta tuskaillut itseni kanssa, kun on tuntunut, etten ole omassa vartalossani. En tunne olevani emäntätyyppiä, vaikka siltä näytänkin. Minun kasvoni eivät somasti pyöristy, vaan turpoavat. Olisi kiva olla naisellinen. Plösönä muistutan lähinnä kuulantyöntäjää.

Sitä paitsi kesästä vietetään suuri osa kotona kaupungissa. Kesällä on lämmin ja pitää käyttää vähemmän vaatteita, eli on vähemmän peittävää päällä. Parempi olisi, kun olisi vähemmän peiteltävää.

Haluan toki oppia terveelliset elämäntavat. Ennen kaikkea pitää päästä pois lohtusyömisestä, tylsyyteen syömisestä ja tapasyömisestä. Tavallinen arkipäivä on ihan ok, vaikka ei herkuttelisi. Siihen pyritään.

Eilisestä olen ylpeä. Töissä tehtiin toooodella pitkää päivää ja flunssa on päällä. Silti en sortunut mässäämään. Rahka tosiaan pitää ajatukset pois ruuasta, vaikka rahka on yööh. Silti tiedän, että pahimmat päivät on vasta tulossa. Ne on ne hormonipäivät, jotka käskee syömään ja olemaan välittämättä. Silloin vaaditaan psyykkausta.