79,15 kg. On selvää, että projektini tulee epäonnistumaan alkuperäisestä tavoitteestaan, joka oli siis 72 kg 7.7.2014. Jollain läskileirillä se varmaan voisikin olla mahdollista, mutta ei mun elämässä. Mä käyn töissä. Ja hoidan uhmaikäistä lasta. Ja olen taas kipeenä.
No, moni asia on mennyt parempaan suuntaan, enkä ole ollenkaan alamaissa. Edelleen se siiderin kittaus ja kaikenlainen ylensyönti on loistanut poissaolollaan. Ja olen käynyt lenkillä.
Nyt täytyy vaan hieman siirtää dedistä. Loppuelämä tässä on aikaa. Silti lähden kesälomalle kevyempänä kuin viime vuonna.
maanantai 9. kesäkuuta 2014
tiistai 27. toukokuuta 2014
Ja taas mennään
Onhan se aika säälittävää. Ensimmäinen kuukausi meni klassisesti hyvin, toinen erittäin klassisesti perseelleen. Mutta kesälomaan on vielä aikaa. Punnitus viikonloppuna pelottaa kyllä.
Ei ole helppoa tarttua raejuustoon, vaikka siitä oikeastaan pidänkin. Olen huomannut, että lounaalla on suuri merkitys. Jos se on kevyt, ei kroppa huuda vierotusoireita illalla. Luulisi, että homma menee toisin päin, mutta hiilarit vaatii lisää hiilaria.
Tietyt asiat on tulleet jäädäkseen. Pitäisi olla todella iloinen pienistä edistysaskelista, koska isossa kuvassa vain niillä on merkitystä. En mässäile enkä juo alkoholia joka päivä. En napostele päivän mittaan mitään. En juurikaan puputa leipää. Pidän rahkasta ja teen smootheja melkein joka aamu. Syön kuitenkin karkkia, nachoja ja kaikkea hyvää, jos jääkaapista sattuu löytymään. Esim. juustoja. Enkä aina jaksa olla lounaalla puritaani, vaikka olisi kohtuullisen vaivatonta jättää se naanleipä syömättä - eihän se edes ole hyvää.
Olen ostanut hirveästi vaatteita viime aikoina, koska en kerta kaikkiaan ole itseeni tyytyväinen.
Laivalla katselin ihmisten vaatteita. Laivalla oli hytissä myös ovela peilisysteemi, jonka avulla näki itsensä kokonaan sekä edestä että takaa. Tajusin, että mulla on ihan hyvät vaatteet, mutta kroppa ei tee niille oikeutta. Samantyyppiset vaatteet näytti hoikkien päällä hyviltä, pulleroiden päällä, no, samalta kuin mun päällä. Uusien vaatteiden ostaminen ei siis ratkaise mitään. Isompia toki löytyy, mutta ei ne kivalta näytä. Eli siltä, miltä haluaisin näyttää.
Taas mennään. Kevennetään, opitaan ja otetaan vähän takapakkiakin. Mansikat auttaa asiaa.
Ei ole helppoa tarttua raejuustoon, vaikka siitä oikeastaan pidänkin. Olen huomannut, että lounaalla on suuri merkitys. Jos se on kevyt, ei kroppa huuda vierotusoireita illalla. Luulisi, että homma menee toisin päin, mutta hiilarit vaatii lisää hiilaria.
Tietyt asiat on tulleet jäädäkseen. Pitäisi olla todella iloinen pienistä edistysaskelista, koska isossa kuvassa vain niillä on merkitystä. En mässäile enkä juo alkoholia joka päivä. En napostele päivän mittaan mitään. En juurikaan puputa leipää. Pidän rahkasta ja teen smootheja melkein joka aamu. Syön kuitenkin karkkia, nachoja ja kaikkea hyvää, jos jääkaapista sattuu löytymään. Esim. juustoja. Enkä aina jaksa olla lounaalla puritaani, vaikka olisi kohtuullisen vaivatonta jättää se naanleipä syömättä - eihän se edes ole hyvää.
Olen ostanut hirveästi vaatteita viime aikoina, koska en kerta kaikkiaan ole itseeni tyytyväinen.
Laivalla katselin ihmisten vaatteita. Laivalla oli hytissä myös ovela peilisysteemi, jonka avulla näki itsensä kokonaan sekä edestä että takaa. Tajusin, että mulla on ihan hyvät vaatteet, mutta kroppa ei tee niille oikeutta. Samantyyppiset vaatteet näytti hoikkien päällä hyviltä, pulleroiden päällä, no, samalta kuin mun päällä. Uusien vaatteiden ostaminen ei siis ratkaise mitään. Isompia toki löytyy, mutta ei ne kivalta näytä. Eli siltä, miltä haluaisin näyttää.
Taas mennään. Kevennetään, opitaan ja otetaan vähän takapakkiakin. Mansikat auttaa asiaa.
maanantai 19. toukokuuta 2014
Ruotuun on vaikea päästä
Jännittävää, miten nopeasti uudet rutiinit katoavat. Loman jälkeen on ollut äärimmäisen vaikeata päästä takaisin rahkarytmiin. Ei siksi, että tekisi mieli mitään herkkuja. Vaan siksi, että loman jälkeen olen toiminut autopilotilla ja se tuppaa ottamaan ruuaksi pastaa ja leipää. Ja niitä kun syö, päätyy hiilarikoukkuun, joka ruokkii syömistä, hehheh.
Yritystä kuitenkin on. Kesälomaan on vielä aikaa. Mikä tahansa karistettu kilomäärä on hyvä homma. Mutta tähdätään kunnon lukemiin, sillä kesälomasta se palautuminen vasta vaikeeta onkin.
Yritystä kuitenkin on. Kesälomaan on vielä aikaa. Mikä tahansa karistettu kilomäärä on hyvä homma. Mutta tähdätään kunnon lukemiin, sillä kesälomasta se palautuminen vasta vaikeeta onkin.
lauantai 10. toukokuuta 2014
Loma ja sen jälkeen
Loma tuntui lomalta. Paitsi ruuan osalta, ruoka oli kuvottavaa. Olimme resortissa, joka oli hieman syrjässä, joten eipä tullut juuri muuta syötyä kuin hotlan omaa ruokaa ja valmisruokia lähikaupasta.
Resortin ruoka oli paitsi rasvaista myös kerta kaikkiaan pahaa. Ei mitään makua, ei mitään vihreetä. Aamupalalla nakkeja, valkoista leipää ja sen sellasta, illallisella eineslihapullia, spagettia ja muuta vastaavaa. Todella suuri pettymys. Sen kummemmin ei jaksettu hankalissa oloissa ruokaa valmistaa, joten lounas oli sitten pastalinjaa. Kaupasta ei löytynyt raejuustoa tai rahkaa, joten luovutin.
Eli viikon aikana tuli syötyä huonosti. Ensimmäinen rahka-annos kotona maistui taivaalliselta. En olisi ikinä voinut kuvitella, että alan pitää rahkasta. Smoothiet aiheuttaa edellen suunnatonta riemua.
On kuitenkin ollut vaikea päästä takaisin ns. ruotuun. Hiilariviikko aiheutti sen, että tekee mieli syödä kaikenlaista. En ole lähteny ahnehtimaan, mutta en ole myöskään kovin tarkasti jättänyt ns. turhia pois. Toukokuulle ei ole sen kummempia painonpudotustavoitteita, kuin että pitäisi olla alle sen, mistä lomalle lähdettiin. Eli alle 78kg. Grammakin riittää. Pettymysten pelossa en uskalla mennä punnitukseen. Menen vasta kuun lopussa.
Kesälomaan on 8 viikkoa. Jos oletetaan, että tavoitteeseen (72kg) on kuusi kiloa matkaa, on se vielä mahdollista. Sitä kohti siis.
Loma toi myös puhtia painonpudotukseen, vaikka lomakuvat paljastivatkin klassisesti todellisen tilanteen. Kesävaatteet tuntui päällä jo jotenkin paremmilta päällä ja kaiken kaikkiaan olo oli ihanan naisellinen entisen kuulantyöntäjäfiiliksen sijaan. Fiilishän on se kaikkein tärkein, sama se, miltä näyttää, kun ei itseään joudu kuitenkaan katselemaan.
Resortin ruoka oli paitsi rasvaista myös kerta kaikkiaan pahaa. Ei mitään makua, ei mitään vihreetä. Aamupalalla nakkeja, valkoista leipää ja sen sellasta, illallisella eineslihapullia, spagettia ja muuta vastaavaa. Todella suuri pettymys. Sen kummemmin ei jaksettu hankalissa oloissa ruokaa valmistaa, joten lounas oli sitten pastalinjaa. Kaupasta ei löytynyt raejuustoa tai rahkaa, joten luovutin.
Eli viikon aikana tuli syötyä huonosti. Ensimmäinen rahka-annos kotona maistui taivaalliselta. En olisi ikinä voinut kuvitella, että alan pitää rahkasta. Smoothiet aiheuttaa edellen suunnatonta riemua.
On kuitenkin ollut vaikea päästä takaisin ns. ruotuun. Hiilariviikko aiheutti sen, että tekee mieli syödä kaikenlaista. En ole lähteny ahnehtimaan, mutta en ole myöskään kovin tarkasti jättänyt ns. turhia pois. Toukokuulle ei ole sen kummempia painonpudotustavoitteita, kuin että pitäisi olla alle sen, mistä lomalle lähdettiin. Eli alle 78kg. Grammakin riittää. Pettymysten pelossa en uskalla mennä punnitukseen. Menen vasta kuun lopussa.
Kesälomaan on 8 viikkoa. Jos oletetaan, että tavoitteeseen (72kg) on kuusi kiloa matkaa, on se vielä mahdollista. Sitä kohti siis.
Loma toi myös puhtia painonpudotukseen, vaikka lomakuvat paljastivatkin klassisesti todellisen tilanteen. Kesävaatteet tuntui päällä jo jotenkin paremmilta päällä ja kaiken kaikkiaan olo oli ihanan naisellinen entisen kuulantyöntäjäfiiliksen sijaan. Fiilishän on se kaikkein tärkein, sama se, miltä näyttää, kun ei itseään joudu kuitenkaan katselemaan.
keskiviikko 23. huhtikuuta 2014
Kuukauden saldo
Tulihan sieltä pääsiäisen jäljiltä vähän plussaakin, tai ei ainakaan
grammaakaan miinusta. Vaikea tosin sanoa, mikä kaikki on normipöhötystä
kierron vaiheesta riippuen.
Joka tapauksessa 4 kg kuukaudessa on ihan jees. Jos siis tahti pysyy samanlaisena. Olo oli kyllä pitkään paljon hotimpi kuin mitä totuus sitten kuvista katsottuna olikaan. Mutta täytyy kai muistaa, että yli kakskymppinen on paremman näkönen vaatteet päällä kuin ilman. Ja mä olen ihan reippaasti yli kolmekymppinen jo.
Joka tapauksessa 4 kg kuukaudessa on ihan jees. Jos siis tahti pysyy samanlaisena. Olo oli kyllä pitkään paljon hotimpi kuin mitä totuus sitten kuvista katsottuna olikaan. Mutta täytyy kai muistaa, että yli kakskymppinen on paremman näkönen vaatteet päällä kuin ilman. Ja mä olen ihan reippaasti yli kolmekymppinen jo.
maanantai 21. huhtikuuta 2014
4 viikkoa, 5 kiloa
Neljä viikkoa uusia rutiineja takana, vaaka näyttää 5 kg vähemmän. Kai siitä joku osa on rasvaakin. Ehkä jokunen lihas on surkastunut, who knows. Toisaalta, ei ollut paljon, misä surkastua.
Perjantaina lähdetään lomalle, joka on ollu yksi mielessä siintänyt välietappi. Jos vaan saan aikaseksi, otan torstaina kuvia.
Keventyminen tuntuu ja siitä saa iloa. Huolenaihe kuitenkin on, saako tämän tahdin pidettyä. Pääsiäinen oli helppo, en syönyt suklaata enkä muutakaan herkkua, kun ei tehnyt mieli. Viiniä tuli juotua, muuten mentiin samoilla tavoilla kuin viime viikkoina muutenkin. Kaikki on tuntunut niin helpolta, että pelkään romahdusta. Jos tämä olisi näin helppoa, miksen ole tehnyt tätä aiemmin?
Mutta yhtä kaikki, saa siitä joka tapauksessa kiksejä, kun kaventuneista kasvoista tulee kommentteja, ja ne kaapista kaivetut lomavaatteetkin istuu paremmin päälle.
Perjantaina lähdetään lomalle, joka on ollu yksi mielessä siintänyt välietappi. Jos vaan saan aikaseksi, otan torstaina kuvia.
Keventyminen tuntuu ja siitä saa iloa. Huolenaihe kuitenkin on, saako tämän tahdin pidettyä. Pääsiäinen oli helppo, en syönyt suklaata enkä muutakaan herkkua, kun ei tehnyt mieli. Viiniä tuli juotua, muuten mentiin samoilla tavoilla kuin viime viikkoina muutenkin. Kaikki on tuntunut niin helpolta, että pelkään romahdusta. Jos tämä olisi näin helppoa, miksen ole tehnyt tätä aiemmin?
Mutta yhtä kaikki, saa siitä joka tapauksessa kiksejä, kun kaventuneista kasvoista tulee kommentteja, ja ne kaapista kaivetut lomavaatteetkin istuu paremmin päälle.
lauantai 12. huhtikuuta 2014
Kolmas viikko takana
Kolmas viikko ns. uusia elämätapoja on takana. Toistaseksi on ollut helppoa. Tukossa ollut nokka on vaikuttanut siten, että mitään ei ole tehnyt mieli. Leipää tms. en ole edelleenkään syönyt ja blenderi on ollut kovassa käytössä. Rahka hujahtaa alas parhaiten juotavassa muodossa, nesteen saa marjoista ja mehukeitosta. Setti on suorastaan hyvää, ei maistu köyhältä.
Lounasravintoiloissa on yllättävän helppoa valita kevyttä syötävää. Aiemmin perustelin laihduttamishaasteita juuri sillä, että helposti joutuu syömään raskaasti. Tosiasiassa vain teki mieli kaikkea hyvää. Buffetit on kaikkein helpoimpia, mutta listalta valittunakin aina löytyy salaatti tai lohta.
Olen syönyt kerran myös illalla ravintolassa ja vetänyt yhtenä iltana reippaasti alkoholia. Mutta se on ok. Kaltaiselleni työssäkäyvälle kotiäidille se on sen verran harvinaista, ettei vaikutusta ole suuntaan tai toiseen. Alkoholia ei nykyään muuten kulu juuri ollenkaan, ja sekin sitä kuivaa valkkaria, ei enää siideriä.
Olen innoissani, ehkä ennen kaikkea vaatteista. Ja ehkä vähän myös poskipäistä; niiden kulmat on tulleet taas esiin. Mutta siis vaatteet innostaa eniten: tilasin itselleni kesähousut ja jouduin lähettämään ne liian suurina takaisin. Muutkin vaatteet on alkaneet joko istua tai sitten roikkua.
Punnitus on 24.3. Sen jälkeen lähdetään lomalle.
Lounasravintoiloissa on yllättävän helppoa valita kevyttä syötävää. Aiemmin perustelin laihduttamishaasteita juuri sillä, että helposti joutuu syömään raskaasti. Tosiasiassa vain teki mieli kaikkea hyvää. Buffetit on kaikkein helpoimpia, mutta listalta valittunakin aina löytyy salaatti tai lohta.
Olen syönyt kerran myös illalla ravintolassa ja vetänyt yhtenä iltana reippaasti alkoholia. Mutta se on ok. Kaltaiselleni työssäkäyvälle kotiäidille se on sen verran harvinaista, ettei vaikutusta ole suuntaan tai toiseen. Alkoholia ei nykyään muuten kulu juuri ollenkaan, ja sekin sitä kuivaa valkkaria, ei enää siideriä.
Olen innoissani, ehkä ennen kaikkea vaatteista. Ja ehkä vähän myös poskipäistä; niiden kulmat on tulleet taas esiin. Mutta siis vaatteet innostaa eniten: tilasin itselleni kesähousut ja jouduin lähettämään ne liian suurina takaisin. Muutkin vaatteet on alkaneet joko istua tai sitten roikkua.
Punnitus on 24.3. Sen jälkeen lähdetään lomalle.
sunnuntai 6. huhtikuuta 2014
Etenee, kai
Toinen viikko parempia elämäntapoja on lopuillaan, ja viikko on mennyt kaiketi ihan hyvin. Olo on kepeä, housuissa on aiempaa enemmän tilaa. Viikko on ollut noin muuten ihan älyttömän paska, joten siihenkin nähden on voitto, ettei ruoka ole tullut lohdukkeeksi. Eikä alkoholi.
Olen syönyt paljon rahkaa, marjoja ja kevyitä aterioita. Kahvia ja vissyä kuluu luvattoman paljon, maidon olen sentään vaihtanut rasvattomaan. Olen ottanut nollanuudelit käyttöön ja saanut mukavia aterioita aikaiseksi. Pakastekasvikset ja raejuusto toimii myös. En ole syönyt leipää ollenkaan. Hiilareina on ollut vähäisiä määriä riisiä ja kasviksia, protskuina maitotuotteet, hitunen kalaa ja jonkun verran kasvisproteiinia, lähinnä vehnäproteiinia ja papuja. Alkoholia meni pari annosta yhtenä iltana skumpan muodossa ja kun asiaa mietiskelin, otin lasillisen tähänkin nyt vielä inspiraatioksi.
Karkkia tai muuta mässyä ei ole edes tehnyt mieli. Jos tämä fiilis jatkuu, tulee olemaan helppoa. Otin yhdessä tilaisuudessa palan pasteijaa ja palasen muffinssista. Sen enempää ei varsinaisia herkkuja ole tainnut suusta alas hujahtaa. Vessassa on saanut ravata, poistuvia nesteitä riittää.
Syömiset on siis menneet ihan oppikirjamaisesti, mutta tyytyväisyys itseen ei ole korkeimmillaan. Se johtuu mm. siitä, että peilikuva ei vastaa fiilistä. Ja peilin edessä olen joutunut tahtomattani olemaan enemmän kuin tarpeeksi. Päädyin mm. istumaan peilin eteen yhdessä tilanteessa. Ja vaikka sinne ei tarvitse tuijottaa, tulee silti vilkaisseeksi. Eikä sieltä mikään hoikka nainen näkynyt, vaan pyöreä mamselli, joka yrittää peitellä pahimpia kohtia, ja silti näyttää körmyltä.
No, suunta on ylöspäin? Ja toisaalta: siihen kesälomaan on tosiaan vielä lähes 3kk. Laskin aivan itse eilen, kun luulin jo kohta lomalle pääseväni.
Olen syönyt paljon rahkaa, marjoja ja kevyitä aterioita. Kahvia ja vissyä kuluu luvattoman paljon, maidon olen sentään vaihtanut rasvattomaan. Olen ottanut nollanuudelit käyttöön ja saanut mukavia aterioita aikaiseksi. Pakastekasvikset ja raejuusto toimii myös. En ole syönyt leipää ollenkaan. Hiilareina on ollut vähäisiä määriä riisiä ja kasviksia, protskuina maitotuotteet, hitunen kalaa ja jonkun verran kasvisproteiinia, lähinnä vehnäproteiinia ja papuja. Alkoholia meni pari annosta yhtenä iltana skumpan muodossa ja kun asiaa mietiskelin, otin lasillisen tähänkin nyt vielä inspiraatioksi.
Karkkia tai muuta mässyä ei ole edes tehnyt mieli. Jos tämä fiilis jatkuu, tulee olemaan helppoa. Otin yhdessä tilaisuudessa palan pasteijaa ja palasen muffinssista. Sen enempää ei varsinaisia herkkuja ole tainnut suusta alas hujahtaa. Vessassa on saanut ravata, poistuvia nesteitä riittää.
Syömiset on siis menneet ihan oppikirjamaisesti, mutta tyytyväisyys itseen ei ole korkeimmillaan. Se johtuu mm. siitä, että peilikuva ei vastaa fiilistä. Ja peilin edessä olen joutunut tahtomattani olemaan enemmän kuin tarpeeksi. Päädyin mm. istumaan peilin eteen yhdessä tilanteessa. Ja vaikka sinne ei tarvitse tuijottaa, tulee silti vilkaisseeksi. Eikä sieltä mikään hoikka nainen näkynyt, vaan pyöreä mamselli, joka yrittää peitellä pahimpia kohtia, ja silti näyttää körmyltä.
No, suunta on ylöspäin? Ja toisaalta: siihen kesälomaan on tosiaan vielä lähes 3kk. Laskin aivan itse eilen, kun luulin jo kohta lomalle pääseväni.
keskiviikko 2. huhtikuuta 2014
100 päivää toistoa
Jostain olen kuullut, että kun 100 päivää toistaa jotain, se jää (helpommin) tavaksi. Olen taipuvainen uskomaan väittämän. Haluan uskoa. Tässä on sopivasti satakunta päivää kesälomaan, joten siihen mennessä voisi olla mahdollista omaksua uusia tapoja.
Miksi juuri kesäloma? Ihan muuten vaan. En ole menossa naimisiin tai muuallekaan näytille, lähinnä varmaan mökille piiloon. Mutta olen siellä mökilläkin niin monta vuotta tuskaillut itseni kanssa, kun on tuntunut, etten ole omassa vartalossani. En tunne olevani emäntätyyppiä, vaikka siltä näytänkin. Minun kasvoni eivät somasti pyöristy, vaan turpoavat. Olisi kiva olla naisellinen. Plösönä muistutan lähinnä kuulantyöntäjää.
Sitä paitsi kesästä vietetään suuri osa kotona kaupungissa. Kesällä on lämmin ja pitää käyttää vähemmän vaatteita, eli on vähemmän peittävää päällä. Parempi olisi, kun olisi vähemmän peiteltävää.
Haluan toki oppia terveelliset elämäntavat. Ennen kaikkea pitää päästä pois lohtusyömisestä, tylsyyteen syömisestä ja tapasyömisestä. Tavallinen arkipäivä on ihan ok, vaikka ei herkuttelisi. Siihen pyritään.
Eilisestä olen ylpeä. Töissä tehtiin toooodella pitkää päivää ja flunssa on päällä. Silti en sortunut mässäämään. Rahka tosiaan pitää ajatukset pois ruuasta, vaikka rahka on yööh. Silti tiedän, että pahimmat päivät on vasta tulossa. Ne on ne hormonipäivät, jotka käskee syömään ja olemaan välittämättä. Silloin vaaditaan psyykkausta.
Miksi juuri kesäloma? Ihan muuten vaan. En ole menossa naimisiin tai muuallekaan näytille, lähinnä varmaan mökille piiloon. Mutta olen siellä mökilläkin niin monta vuotta tuskaillut itseni kanssa, kun on tuntunut, etten ole omassa vartalossani. En tunne olevani emäntätyyppiä, vaikka siltä näytänkin. Minun kasvoni eivät somasti pyöristy, vaan turpoavat. Olisi kiva olla naisellinen. Plösönä muistutan lähinnä kuulantyöntäjää.
Sitä paitsi kesästä vietetään suuri osa kotona kaupungissa. Kesällä on lämmin ja pitää käyttää vähemmän vaatteita, eli on vähemmän peittävää päällä. Parempi olisi, kun olisi vähemmän peiteltävää.
Haluan toki oppia terveelliset elämäntavat. Ennen kaikkea pitää päästä pois lohtusyömisestä, tylsyyteen syömisestä ja tapasyömisestä. Tavallinen arkipäivä on ihan ok, vaikka ei herkuttelisi. Siihen pyritään.
Eilisestä olen ylpeä. Töissä tehtiin toooodella pitkää päivää ja flunssa on päällä. Silti en sortunut mässäämään. Rahka tosiaan pitää ajatukset pois ruuasta, vaikka rahka on yööh. Silti tiedän, että pahimmat päivät on vasta tulossa. Ne on ne hormonipäivät, jotka käskee syömään ja olemaan välittämättä. Silloin vaaditaan psyykkausta.
sunnuntai 30. maaliskuuta 2014
Laihdutan, koska..
.... haluan
Ensimmäinen viikko takana, ja itse asiassa ihan hyvin meni. Tissuttelun lopettaminen oli helppoa, enkä kaivannut jauhotuotteitakaan ollenkaan. En herkutellut, en käynyt raskailla lounailla ja söin runsaasti raejuustoa sekä rahkaa. Vaihdoin maitotuotteet rasvattomiin ja söin aika paljon kasviksia. En ahminut, en ollut nälkäinen. Vessassa sai ravata, turvotus lähti.
Napsin kuitenkin pari kertaa miehen karkkipussista ja toisaalta viiniä, kuivaa valkkaria kylläkin, kului sekä perjantaina että lauantaina. En muistanut juoda vettä tarpeeksi. En mittaillut ruokien painoja, joten annoskoot ovat vain arvausteni varassa.
Kivasti siis meni, vaikka parannettavaa löytyykin. Olen tyytyväinen.
- vyötärön
- että voisin ostaa paitoja, joiden ei tarvitse olla superlöysiä mahan kohdalta
- käyttää tavallisia farkkuja
- ettei maharölly eksyisi farkkujen reunan yli
- olla siro, tai edes sirompi
- näyttää paremmalta, sporttiselta
- saada urheiluharrastukset taas käyntiin ja juosta kevyemmin
- tuntea olevani omassa kehossani
- kasvot kapeammiksi
Ensimmäinen viikko takana, ja itse asiassa ihan hyvin meni. Tissuttelun lopettaminen oli helppoa, enkä kaivannut jauhotuotteitakaan ollenkaan. En herkutellut, en käynyt raskailla lounailla ja söin runsaasti raejuustoa sekä rahkaa. Vaihdoin maitotuotteet rasvattomiin ja söin aika paljon kasviksia. En ahminut, en ollut nälkäinen. Vessassa sai ravata, turvotus lähti.
Napsin kuitenkin pari kertaa miehen karkkipussista ja toisaalta viiniä, kuivaa valkkaria kylläkin, kului sekä perjantaina että lauantaina. En muistanut juoda vettä tarpeeksi. En mittaillut ruokien painoja, joten annoskoot ovat vain arvausteni varassa.
Kivasti siis meni, vaikka parannettavaa löytyykin. Olen tyytyväinen.
keskiviikko 26. maaliskuuta 2014
Miksi laihdutan?
Haluan laihduttaa, koska en tunne olevani omissa nahoissani. Haluan käyttää muitakin paitoja kuin liehuvia telttoja. Haluan tuntea olevani seksikäs, sen mitä painovoiman ja parin muun tekijän jälkeen on mahdollista. Haluan ihan klassisesti laihtua itseni takia, pinnallisista syistä.
Minua nolottaa olla plösö. Olen ehdottomasti ainoa plösö lähipiiristäni. Mieskin on laihtunut, hupsista vaan, vanhingossa.
En mitenkään miellä, että laihduttaa täytyisi terveydellisistä syistä. Pidän itseäni edelleen huippuveriarvoin varustettuna, vaikka viime ajoilta ei olekaan mitään faktaa asiasta. Vähän niin kuin miehet juoksee baaripuheissa cooperissa edelleen kolmetuhatseitsemänsataa, kuten kakskyt vuotta sitten armeijassa.
En oleta elämäni radikaalisti muuttuvan, laihtuminen on hienosäätöä. Minua rakastetaan ja minä rakastan. Työssäkin menee ihan kivasti.
Mantroihini kuuluu, että "ala nyt vihdoin elämään sitä elämää, jota haluat elää". Koitan hyväksyä, että se vaatii epämukavuusalueelle menemistä, mutta kamoon, ei se ole niin paha. Se, että en saa aina, mitä haluan, ei ole paha. Se ei ole kipua.
Tokihan metsästän loppuelämäksi parempia elämäntapoja, en siis ole dieetillä. Miten siis aion sen tehdä? En ole ihan varma. Minä pidän kasviksista, pilkkomisesta, smootheista, rahkasta, pähkinöistä jne. Ei ne ole mitään uusia juttuja. Syön hyvällä ruokahalulla tylsiäkin pakastekasvissettejä. Olen kuitenkin huono hillitsemään. Pitäisi pystyä luopumaan ylimääräisestä mättämisestä ja, noh, alkoholista. Sokeria ei muutenkaan juuri uppoa, mutta käsi käy, jos tarjontaa on lähettyvillä.
Miten selviän viikonlopuista ja vittumaisista päivistä? Ei hajuakaan. Se jää nähtäväksi. Ainakin tiedostan, että niitä on tulossa. Silloin veri ja epämukavuusalue punnitaan.
Kolmantena uuden elämän päivänä, eli tänään, tuli ystävä kylään, yllättäen. Tilanne vaati valkoviiniä. Oli joka pisaran arvoista.
Minua nolottaa olla plösö. Olen ehdottomasti ainoa plösö lähipiiristäni. Mieskin on laihtunut, hupsista vaan, vanhingossa.
En mitenkään miellä, että laihduttaa täytyisi terveydellisistä syistä. Pidän itseäni edelleen huippuveriarvoin varustettuna, vaikka viime ajoilta ei olekaan mitään faktaa asiasta. Vähän niin kuin miehet juoksee baaripuheissa cooperissa edelleen kolmetuhatseitsemänsataa, kuten kakskyt vuotta sitten armeijassa.
En oleta elämäni radikaalisti muuttuvan, laihtuminen on hienosäätöä. Minua rakastetaan ja minä rakastan. Työssäkin menee ihan kivasti.
Mantroihini kuuluu, että "ala nyt vihdoin elämään sitä elämää, jota haluat elää". Koitan hyväksyä, että se vaatii epämukavuusalueelle menemistä, mutta kamoon, ei se ole niin paha. Se, että en saa aina, mitä haluan, ei ole paha. Se ei ole kipua.
Tokihan metsästän loppuelämäksi parempia elämäntapoja, en siis ole dieetillä. Miten siis aion sen tehdä? En ole ihan varma. Minä pidän kasviksista, pilkkomisesta, smootheista, rahkasta, pähkinöistä jne. Ei ne ole mitään uusia juttuja. Syön hyvällä ruokahalulla tylsiäkin pakastekasvissettejä. Olen kuitenkin huono hillitsemään. Pitäisi pystyä luopumaan ylimääräisestä mättämisestä ja, noh, alkoholista. Sokeria ei muutenkaan juuri uppoa, mutta käsi käy, jos tarjontaa on lähettyvillä.
Miten selviän viikonlopuista ja vittumaisista päivistä? Ei hajuakaan. Se jää nähtäväksi. Ainakin tiedostan, että niitä on tulossa. Silloin veri ja epämukavuusalue punnitaan.
Kolmantena uuden elämän päivänä, eli tänään, tuli ystävä kylään, yllättäen. Tilanne vaati valkoviiniä. Oli joka pisaran arvoista.
Kuvat 26.3.2014
Räpsin aamulla miehen lähdettyä kiireessä kuvia. Voin kertoa, etten työllistä itseäni valokuvaajana. Toivon, että katselen näitä kuvia pian retrospektiosta.Alusvaatteet, nuo kirotut hepenet. Saako niitäkin helpommin, jos on hoikempi? Leviääköhän muillakin tissit kainaloihin?
Toki voidaan vaihteeksi hakea positiivisiakin puolia. Raskaus ei tuonut rantuja, siitä pisteitä. Ja kuvanlaatu häivyttää rehottavan karvoituksen, lisää pointseja.
Mikä on tavoittena, jos ulkonäköä ajatellaan? Ihan vaan saada toi keissi näyttämään ei-raskaalta. Kaikki muu tulee sen mukana.
tiistai 25. maaliskuuta 2014
KKKK alkaa
Se tavallinen tarina; laiskistumista, raskaus, paljon roskaruokaa, monta laihdutusyritystä takana. Tietohan meillä naisilla melkein aina on, ja moni osaa ravintoarvot ulkoa. Itsekuri ja motivaatio vaan puuttuu.
Painan 82 kg. Siis mitä?? Ihan vieras kymmenluku. Seiskalla alkavassa vierähti vuosikymmen, josta kaksi vuotta sentään alle (kas, erohan sinä kohdassa tuli). Olen vanttera ja tasapaksu, mutta sillä tavalla hybridi, että samaan kehoon saa tosiaan omppua ja päärynää mahtumaan (enkä nyt tarkoita hedelmiä).
Tällä kertaa olen tehnyt normaalista poiketen mentaaliharjoituksia. Tai kutsun niitä sellaisiksi, lähinnä olen vaan tolkuttanut itselleni erilaisia mantroja tulevia huonoja päiviä ajatellen: "ruoka ei lopulta tuokaan suurta tyydytystä", "olisi ihanaa viettää kesä ilman, että kaikki t-paidat rullautuu mahamakkaroiden päälle", "iho on mennyt viime aikoina paskaksi" jne. Mä kyllä tykkään terveellisestä ruuasta, että se ei ole ongelma. Suola ja rasva vaan huutelee mun nimeä usein vielä enemmän.
En aio liikkua. Tai ehkä aion, mutten ota siitä paineita. Elämäntilanne ei kovin hyvin siihen veny. Tiedän, mitä on liikkuminen, kaipaan sitä kovasti. Yksi piiloagenda on se, että kevyempänä on kivempi juostakin jälleen.
Huomenna laitan kuvat, niin voin niitä sitten ihailla. Kesäloma alkaa heinäkuussa. Silloin olisi kiva painaa 72 kg. Siitäkin on vielä matkaa normaalipainoon, mutta otetaan nyt askel kerrallan.
Painan 82 kg. Siis mitä?? Ihan vieras kymmenluku. Seiskalla alkavassa vierähti vuosikymmen, josta kaksi vuotta sentään alle (kas, erohan sinä kohdassa tuli). Olen vanttera ja tasapaksu, mutta sillä tavalla hybridi, että samaan kehoon saa tosiaan omppua ja päärynää mahtumaan (enkä nyt tarkoita hedelmiä).
Tällä kertaa olen tehnyt normaalista poiketen mentaaliharjoituksia. Tai kutsun niitä sellaisiksi, lähinnä olen vaan tolkuttanut itselleni erilaisia mantroja tulevia huonoja päiviä ajatellen: "ruoka ei lopulta tuokaan suurta tyydytystä", "olisi ihanaa viettää kesä ilman, että kaikki t-paidat rullautuu mahamakkaroiden päälle", "iho on mennyt viime aikoina paskaksi" jne. Mä kyllä tykkään terveellisestä ruuasta, että se ei ole ongelma. Suola ja rasva vaan huutelee mun nimeä usein vielä enemmän.
En aio liikkua. Tai ehkä aion, mutten ota siitä paineita. Elämäntilanne ei kovin hyvin siihen veny. Tiedän, mitä on liikkuminen, kaipaan sitä kovasti. Yksi piiloagenda on se, että kevyempänä on kivempi juostakin jälleen.
Huomenna laitan kuvat, niin voin niitä sitten ihailla. Kesäloma alkaa heinäkuussa. Silloin olisi kiva painaa 72 kg. Siitäkin on vielä matkaa normaalipainoon, mutta otetaan nyt askel kerrallan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)