Se tavallinen tarina; laiskistumista, raskaus, paljon roskaruokaa, monta laihdutusyritystä takana. Tietohan meillä naisilla melkein aina on, ja moni osaa ravintoarvot ulkoa. Itsekuri ja motivaatio vaan puuttuu.
Painan 82 kg. Siis mitä?? Ihan vieras kymmenluku. Seiskalla alkavassa vierähti vuosikymmen, josta kaksi vuotta sentään alle (kas, erohan sinä kohdassa tuli). Olen vanttera ja tasapaksu, mutta sillä tavalla hybridi, että samaan kehoon saa tosiaan omppua ja päärynää mahtumaan (enkä nyt tarkoita hedelmiä).
Tällä kertaa olen tehnyt normaalista poiketen mentaaliharjoituksia. Tai kutsun niitä sellaisiksi, lähinnä olen vaan tolkuttanut itselleni erilaisia mantroja tulevia huonoja päiviä ajatellen: "ruoka ei lopulta tuokaan suurta tyydytystä", "olisi ihanaa viettää kesä ilman, että kaikki t-paidat rullautuu mahamakkaroiden päälle", "iho on mennyt viime aikoina paskaksi" jne. Mä kyllä tykkään terveellisestä ruuasta, että se ei ole ongelma. Suola ja rasva vaan huutelee mun nimeä usein vielä enemmän.
En aio liikkua. Tai ehkä aion, mutten ota siitä paineita. Elämäntilanne ei kovin hyvin siihen veny. Tiedän, mitä on liikkuminen, kaipaan sitä kovasti. Yksi piiloagenda on se, että kevyempänä on kivempi juostakin jälleen.
Huomenna laitan kuvat, niin voin niitä sitten ihailla. Kesäloma alkaa heinäkuussa. Silloin olisi kiva painaa 72 kg. Siitäkin on vielä matkaa normaalipainoon, mutta otetaan nyt askel kerrallan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti