Jostain olen kuullut, että kun 100 päivää toistaa jotain, se jää (helpommin) tavaksi. Olen taipuvainen uskomaan väittämän. Haluan uskoa. Tässä on sopivasti satakunta päivää kesälomaan, joten siihen mennessä voisi olla mahdollista omaksua uusia tapoja.
Miksi juuri kesäloma? Ihan muuten vaan. En ole menossa naimisiin tai muuallekaan näytille, lähinnä varmaan mökille piiloon. Mutta olen siellä mökilläkin niin monta vuotta tuskaillut itseni kanssa, kun on tuntunut, etten ole omassa vartalossani. En tunne olevani emäntätyyppiä, vaikka siltä näytänkin. Minun kasvoni eivät somasti pyöristy, vaan turpoavat. Olisi kiva olla naisellinen. Plösönä muistutan lähinnä kuulantyöntäjää.
Sitä paitsi kesästä vietetään suuri osa kotona kaupungissa. Kesällä on lämmin ja pitää käyttää vähemmän vaatteita, eli on vähemmän peittävää päällä. Parempi olisi, kun olisi vähemmän peiteltävää.
Haluan toki oppia terveelliset elämäntavat. Ennen kaikkea pitää päästä pois lohtusyömisestä, tylsyyteen syömisestä ja tapasyömisestä. Tavallinen arkipäivä on ihan ok, vaikka ei herkuttelisi. Siihen pyritään.
Eilisestä olen ylpeä. Töissä tehtiin toooodella pitkää päivää ja flunssa on päällä. Silti en sortunut mässäämään. Rahka tosiaan pitää ajatukset pois ruuasta, vaikka rahka on yööh. Silti tiedän, että pahimmat päivät on vasta tulossa. Ne on ne hormonipäivät, jotka käskee syömään ja olemaan välittämättä. Silloin vaaditaan psyykkausta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti